tiedätkö, mikä on yksi suurimmista esteistä kasvuun? se, että jatkuvasti kyseenalaistat itsesi. mietit, oletko tarpeeksi hyvä, onko sinulla tarvittavaa kokemusta tai osaatko riittävästi. mutta tiedätkö mitä? sillä hetkellä, kun pyörittelet näitä ajatuksia päässäsi, joku muu on jo mennyt eteenpäin.

vaikka sen jonkun muun matka ei meitä nyt kiinnostakkaan… tuo se verrannaistodellisuuden (onkohan tämä edes oikea sana 😅), peilaten missä SINÄ voisit olla!

mieti hetki… kuinka paljon aikaa menee siihen, että epäilet itseäsi ja murehdit sitä, mitä et osaa? sen sijaan että viettäisit aikaa miettimällä, mitä sinulta puuttuu, voisit tehdä sen verran, että oppisit sen. voisit kokeilla, erehtyä, ja kokeilla uudelleen. voisit käynnistää sen projektin, jonka olet siirtänyt "sitten, kun olen valmis" -listalle. voisit kirjoittaa sen blogin, vaikka et olekaan mikään mestari kirjoittaja. voisit soittaa sen puhelun, vaikka pelkäätkin, että et osaa puhua tarpeeksi vakuuttavasti.

ajattele, mitä kaikkea sä olisit voinut kokea ja oppia, jos olisit vain mennyt eteenpäin sen sijaan, että pysähdyit kyseenalaistamaan itseäsi. voisit olla jo kasvattanut verkostoa, tehnyt yhteistyötä muiden kanssa, saanut ensimmäiset asiakkaittesi arvostelut ja oppinut, mitä toimii ja mitä ei.

sen sijaan että murehdit siitä, kuinka vähän tiedät, voisit olla jo ammentamassa tietoa ihan käytännön kokemuksesta.

tärkeä psykologinen näkökulma onkin…

uskomukset omasta kyvykkyydestä voivat estää etenemistä, koska toiminta ei lähde liikkeelle ennen kuin täydellisyys saavutetaan – mikä on kaikessa absurdisuudessaan IMPOSIBLÉ.

niin sovitaanko, ettei havitella täydellisyyttä? 🤪